• Etusivu
     • Ajankohtaista    
     •Tapahtumakalenteri
     • Tanskandoggi
     • Johtokunta
     • Jäseneksi
     • Galleria
     • Doggiesittelyt
     • Muistoissamme
     • Linkkejä
     • Päivitykset
     • Vieraskirja

 

 

Tanskandoggi

Alkuperämaa: Saksa
Käyttötarkoitus: Seura-, vahti- ja suojelukoira. 

Historiaa:
Nykyisen tanskandogin esi-isinä pidetään vanhoja "Bullenbeissereita"kuten myös ajavia vinttikoiria ja villisikakoiria, jotka olivat englantialaistyyppisen vahvan mastiffin sekä nopean ja ketterän vinttikoiran välimuotoja. Ensisijaisesti doggi-nimitystä käytettiin suuresta ja voimakkaasta koirasta, jonka ei tarvinnut olla mitään tiettyä rotua. Myöhemmät nimet kuten ulmindoggi, englannindoggi, tanskandoggi, ajava vinttikoira, villisikakoira ja suuri doggi kuvasivat näiden koirien eri tyyppejä värin ja koon mukaan. Berliinissä vuonna 1878

tri Bodinusin johdolla kokoontuneet seitsemän asiaan vihkiytynyttäkasvattajaa ja ulkomuototuomaria päättivät, että kaikkia edellä mainittuja muunnoksia aletaan kutsua nimellä "Deutsche Dogge". Näin luotiin perusta itsenäisen saksalaisen koirarodun kasvatukselle. Vuoden 1880 Berliinin näyttelyn perusteella tanskandogille vahvistettiin  ensimmäinen rotumääritelmä, jota "Deutsche Doggen-Club 1888 e.V." on vuodesta 1888 valvonut ja vuosien varrella useasti muuttanut. Nykyinen rotumääritelmä on laadittu FCI:n mallin mukaiseksi

 

Yleisvaikutelma:
Tanskandogin jalossa yleisvaikutelmassa suureen, voimakkaaseen ja tasapainoiseen rakenteeseen yhdisty-vät ylväys, voima ja tyylikkyys. Voimakas olemus, jossa yhdistyvät jalous, yleisvaikutelman tasapainoisuus, sopusuhtaiset linjat ja erityisen ilmeikäs pää, antaa katsojalle vaikutelman jalosta patsaasta. Tanskandoggi on koiramaailman Apollo.

Tärkeitä mittasuhteita:
Rakenne vaikuttaa lähes neliömäiseltä, erityisesti uroksilla. Rungon pituus (rintalastasta istuinluihin) saa uroksilla olla korkeintaan 5 % ja nartuilla korkeintaan 10 % säkäkorkeutta suurempi.

Käyttäytyminen/luonne:
Ystävällinen, lempeä ja omistajiinsa, erityisesti lapsiin kiintyvä; pidättyväinen vieraita kohtaan. Vaatimuksena on itsevarma, peloton, helposti käsiteltävä ja oppivainen seura- ja perhekoira, jolla on korkea ärsytyskynnys; ei käytökseltään hyökkäävä.


Tanskandoggien värit

Tanskandoggeja jalostetaan kolmena eri väriryhmänä ja ne arvostellaan näyttelyissä omina rotuinaan:
a) keltaiset ja tiikerijuovaiset
b) mustat ja musta-valkokirjavat eli harlekiinit
c) siniset

 

 

Keltainen:
Vaalean kullankeltaisesta syvään kullankeltaiseen, musta maski toivottava. Pienetkään valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa eivät ole toivottuja.

Tiikerijuovainen:
Vaalean kullankeltaisesta syvään kullankeltaiseen oleva pohjaväri, jossa mahdollisimman tasaisesti ja selvästi erottuvat kylkiluiden suuntaiset mustat juovat, musta maski toivottava. Pienetkään valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa eivät ole toivottuja.

Musta:
Kiiltävän musta, valkoiset merkit sallittuja. Mustiin kuuluvat myös manttelit, joilla musta väri manttelin tavoin peittää rungon (kuono, kaula, rinta, vatsa, raajat ja hännänpää voivat olla valkoisia). Myös plattenhundit kuuluvat mustiin, valkoinen pohjaväri, suuret mustat laattamaiset läiskät.

Harlekiini:
Pohjäväri puhtaan valkoinen, mieluiten ilman minkäänlaista päistärsävyä. Valkoisella pohjalla on epäsäännöllisiä rosoreunaisia ja kiiltävän mustia läiskiä, jotka ovat jakautuneet kauniisti yli koko rungon. Harmaat tai ruskehtavat läiskät eivät ole toivottuja.

Mantteli:
Kuuluu musta-harlekiini väriryhmään.

Sininen:
Puhtaan teräksen sininen, valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä ovat sallittuja.

Lähde: Suomen Tanskandoggi ry

Rotumääritelmä

 

 © Pohjois-Karjalan Tanskandogit